SATTUMISTA KOHTALOIKSI

Kerran minulle soitti kaunisääninen, tuntematon poika. Esittäydyimme ja rupattelimme niitä näitä. Hän paljasti matkusteleensa Chilessä vastikään ja minä kerroin lähiaikojen suunnitelmistani remontoida kesämökkiä. Puheen eksyessä puutarhanhoidosta ja pydamidien rakennusteorioista ihmissuhdeasioihin, hän äkkiä äkkäsi: anteeksi, soitinko väärälle henkilölle? Tavoittelemani henkilö on tietääkseni naimisissa. 

Ranskassa sata vuotta sitten elänyt filosofi Poincare tiesi sattuman olevan osa jokapäiväistä elämää. Irrationaaliset päätöksemme perustuisivat satunnaisiin olosuhteisiin, jotka tulkitsisimme merkeiksi tai enteiksi.Tässä tuntemattoman soittajan tapauksessa keskustelun aikana ilmaantuneet yhteensattumat (kuten yhteinen tuttava ja sama kotipaikkakunta), tulkittiin enteinä. Sovimme treffit, ja kävi ilmi, että meillä oli paitsi sama syntymäpäivä, myös melkein samanlainen tukka.

 Muutama vuosi myöhemmin minulle soitti eräs toinen kaunisääninen poika. Kohtasimme sattuman oikusta silloin tällöin, siellä ja täällä. Noiden lyhyiden, hämmentävien hetkien aikana selvisi, että kummatkin keräilivät kadulle ajautuneita viestilappuja ja pitivät Spede Pasasta merkittävänä henkilönä. Minä kannoin rahapussissani keksijän passivalokuvaa, tämä toinen neron luottokortinpuolikasta, jonka oli löytänyt roskalavalta.

Viime syksynä sattuma puuttui peliin viimeisen kerran. Olin tulossa ystävieni järjestämältä juhlalounaalta, kun eteeni kadulle tipahti gerberoista sidottu morsiuskimppu (myöhemmin kuultujen huhujen mukaan sen heitti kadulle eräs vastavihitty pariskunta, joka halusi kokeilla kenen eteen lemmen onni tällä tavoin asettuisi). Koska irrationaalisesta käyttäytymisestä ei useinkaan ole vahinkoa ja toisinaan satunnainen käytös on paras strategia suhteessa laajaan kokonaisuuteen, päätin kosia seuraavaa henkilöä, joka kävelisi kulman takaa vastaan. 

Jälkikäteen ajatellen erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että samaan aikaan, kun kulman takaa loikkasi esiin se Spedestä pitävä kaunisääninen poika, yritti minua tavoitella puhelimitse se ensiksi väärään numeroon soittanut kaunisääninen poika.

Sitä en huomannut ennen kuin vasta kotona. Ja silloin kahden tuntemattoman sattumalta tapahtuneiden kohtaamisten ketju oli jo koitunut onnekkaaksi ja pysyvämmäksi kohtaloksi.