PARHAAT LAHJAT

Taas on joulu mennyt. Satoja rullia punakukertavia käärepapereita ja solmuille kierrettyjä lahjanaruja on kärrätty kaatopaikoille ja saunan sytykkeiksi. Sisältö on siirretty hyllyille, kaappien uumeniin tai ehditty antaa jo eteenpäin. Kaupat ovat tyhjentyneet pakettien perässä läähättävistä aikuisista ja toivelistat rukseineen on heitetty roskakoreihin.

Onneksi, sillä nyt läheisiä voi ajatella taas vilpittömästi ja ilman ihmissuhteita määrittelevää lahjapakkoa. Mikäli nimittäin lahjan antamisen perimmäinen tarkoitus on tiivistää kahden ihmisen välistä suhdetta, on silkkaa julmuutta merkitä kalenteriin yhteiskunnan tukema ajanjakso, jolloin ihmissuhteita pitäisi huoltaa mahdollisimman paljon tavaran muodossa.

Parhaimmat lahjat kun rakentuvat nähdäkseni juuri niistä pienistä ja yllättävistä paketeista silloin, kun niitä vähiten uskaltaa pyytää. Useassa tapauksessa niiden tarvetta kai ei edes huomaa ennen niiden vastaanottohetkeä. Esimerkki: kun muutin 18-vuotiaana ulkomaille, oli äidilläni tapana lähettää paketeissa itse tehtyjä pikkuleipiä ja sukkia. Siihen aikaan sisältövalinnat kummastuttivat, mutta nyt näen esineiden takana todellisen ajatuksen. Perheenjäseneni halusi antaa jotain sellaista, joka tulee iholle, kulkee mukana ja muistuttaa maullaan kodin lämmöstä. Siihen ei tililleni lähetetty rahasumma tai toiveitteni mukaan ostettu cd-soitin olisi likimainkaan yltänyt.

Eräs tämän vuoden lupauksistani koskeekin lahjoja. Tulevaisuudessa pyrin antamaan lahjan silloin kun koen sen tarpeellisimmaksi. En jemmaa lahjoja hyllyille tai piilottele paketteja vaatekaapissa likimainkaan jouluun tai syntymäpäivään asti, vaan toimin välittömästi. 

Suurien lahjojen määreinä voisi pitää toisen ihmisen tarpeiden näkemistä ja todentamista sekä antajan että saajan voimavarat huomioonottaen ja niitä soveltaen. Kuten isäni muutama vuosi sitten totesi kesken vaellusreissua uupuneelle tyttärelleen:  "Kantaisin sinua reppuselässä jos olisit pienempi, mutta auttaisiko tällä hetkellä se, jos tarttuisin kädestäsi kiinni ja kuljettaisiin loppumatka siten?"

Kyllä se auttoi. Ja auttaa edelleenkin pelkän muiston voimin.