MUODIN VIEMÄÄ

Haaveilin reissusta koko joulukuun. Kiihkeimmillään matkakuume velloi joulunpyhinä, jolloin kiillotin talvikengät kannasta kärkeen ja katsoin Sinkkuelämää -sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta. Harjoittelin myös tyylipuhdasta taksinhuidontaelettä pilkkomalla monta mottia halkoja mökin pikkuhuoneen puurantteella. Lentoa edeltävän yön nukuin papiljotit päässä ja lentokentällä vaihdoin turvatarkastuksen jälkeen päähäni mustat, jättikokoiset aurinkolasit. Viis siitä että olen pahasti likinäköinen, tämä matka hoidettaisiin tyylillä loppuun asti. 

 Muoti on vaihteleva käsite. Isossa Omenassa se vaihtelee yhtä paljon kuin kaupungin talvisää, joka heittelee kymmenessä päivässä 30 C ° mittarin molemmin puolin. Juuri, kun olin mielestäni saavuttanut huippumuodikkuuspisteitä ripustamalla päähän muovisen hedelmäasetelman, vetämällä jalkoihin aniliininpunaiset pillifarkut ja solmimalla kaulaani muhkean ruutukuosisen rusetin, asteli navakassa pohjoispyryssä vastaan aurinkolaseihin sonnustautunut naislauma, joista ainakin yhdellä lepatti avonaisen minkkiturkin alta bermundashortsit ja löysä Hello Kitty -huppari. Eikä tämä ollut vielä lähelläkään omituista makua. Jos kuvittelette vieterikenkiä, pitsikaulusta, frakkia ja fleecepipoa, saatatte saada käsityksen siitä, mitä on tyyli New Yorkissa. Suurkaupungissa verkkosukkahousut ja nappiverkkarit voivat olla kavereita samoin kuin korkokenkäsandaalit ja pakkaspäivä. Gaussinkäyrän lakipistettä ei muodissa tunneta.

 Toista on kotona. Kun matkalaukku on purettu, alkavat sohvalla retkottavat tylliunelmat, lenkkarikorkokengät, pillerihatut ja tilkkupaidat näyttämään suomalaiseen arkikäyttöön omituisilta. Vaikka jossainhan niitä on pidettävä, kun ne kerran on hankittu. Muistoihin hiipii New Yorkin pikkuputiikkien takahuoneita, kun kaupan tyylimanageri ojensi siron kätensä sovitushuoneen ovesta sisään, kertoi mitä hän aikoo seuraavaksi päälleni pukea, ja aina ne yhdistelmät näyttivät —paitsi peilissä, myös kadulla, häkellyttävän hyviltä. 

Nyt kuukausi kotiin palaamisen jälkeen harkitsen vakavasti oman asusteassistentin palkkaamista kotiini. Saman asian ajaisi myös sellainen päiväkotiryhmä, joka tykkäisi pukea isompikokoisiakin nukkeja joka aamu uudelleen Mikäli tiedätte tälläisen ryhmän olemassaolosta, vinkatkaa. Olen myös valmis esiintymään prinsessapuvussa joka päivä, mikäli konsulttini ehdoin tahdoin niin vaatisivat.