PYSY HEREILLÄ

Oletteko jo törmänneet siihen kesän jälkeen iskevään hetkeen, jolloin  lomalla tavoitettu vapaudenriemu hukkuu arkea pyörittävien rutiinien alle? Päivä alkaa herätyskellon piipityksestä ja päättyy hammastahnakikkareeseen lavuaarin reunalla. Kalenterin täyttyessä pikavauhtia punakynän jäljestä karkaavat useimpien haaveilut koskemaan jo seuraavaa, kaukaisuudessa häämöttävää lomaa.

Viime vuosisadalla muun muassa Keski-Euroopan taideympäristössä vaikuttaneet Kansainväliset Situationistit ruotivat ihmisten alituista tapaa olla läsnä jossain muualla kuin tässä hetkessä. Sanoma kuului: Suurin osa ihmisistä ei koskaan kuole, koska he ovat jo eläessään kuolleita.  Ajatus on muistamisen arvoinen. Erityisesti näillä leveyspiireillä, jossa aurinko painuu yhä tiuhemmassa tahdissa yötaivaan alle, eivätkä silloin tällöin taivaan läpi jyristävät syysmyrskytkään tuota loputonta piristystä.  

Hetkeen heittäytyminen, uuden äärelle eksyminen, riskien ottaminen ja omien rutiinien toisin toistaminen on haasteellista erityisesti mukavasti vietetyn loman jälkeen. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan ole. 

Lähteä voi pienestä. Kuten siitä, että menee ruokakauppaan päättämättä ennakkoon, mitä aikoo ostaa. Pysähtyy hetkeksi kaupan ovelle ja laskee pikaisen keskiarvon ohikulkevien ihmisten vaatteiden väreistä. Jos eteen sattuu paljon punaista, vihreää ja keltaista, valikoituu kauppalistalle esimerkiksi tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Helpompi keino on vain seurata mukavalta tuntuvaa ihmistä ja lappaa kauppakärryyn samat tuotteet kuin tämäkin. 

Yhteiskunta ja rutiinit toimivat kuin silitysrauta. Pitkän syksyn ja synkän talven vaarana on se, että kevääseen tupsahtaa särmätön ja rutiinien vankina elävä ihminen, jonka muistikuvat menneistä kuukausista ovat hatarat, horteiset tai niitä ei ole lainkaan. Koska emme ole syntyneet karhuiksi, viettäkäämme siis tulevat vuodenajatkin yhtä pulppuavasti kuin kesällä. Syksyn virkistyslomasta haaveilevatkin voivat ensi alkuun vaihtaa naapurin kanssa vaikka viikoksi koteja.