VALMIINA TALVEEN?

Havahduin muutama päivä sitten vanhaan, tuttuun tuoksuun joka ujuttautui tuuletusparvekkeen avaimenreiästä rappukäytävään. Ulkona vaahtera tiputti läjän punaisia lehtikruunuja olkapäille ja kirpeä ilma ajelehti katulamppujen valokeiloissa höyryrenkaina.

Jos olisin toiminut mummon oppien mukaisesti, olisin ensimmäisen talvea enteilevän päivän päätteeksi laskostanut rimpsumekot takahyllyille ja vaivuttanut lankin tuoksuiset kesäkengät talviunille. Kodinhoidollisesti laiskana persoonana säntäsin kuitenkin vain lähimpään tavarataloon hakemaan valkoista lankaa ja virkkuukoukkuja.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten talvi tippui arjen keskelle pysyvästi ensimmäisten lumisateiden myötä. Monisäikeisten kiteiden kuorruttaessa maailmaa hattaraksi, lämmitti äiti kannullisen kuumaa mehua ja asetteli keittiön pöydälle kasan saksia ja silkkipaperia. Vuodesta toiseen höyryävien mehulasien yllä askarreltiin parhaista lumimyräköistä kertovia lumihiutaleita, joilla ikkunat lopuksi koristeltiin. Isä luovutti yleensä jo kolmen hiutaleen jälkeen, mutta ilman äidin toppuuttelua olisivat lapset kuorruttaneet lumihiutaleläjillä naapurikerrostalonkin ikkunat. 

Nykypäivän leutojen talvien myötä potkukelkoista on tullut kellariin säilöttyjä muistoesineitä, pilkkihaalarit roikkuvat tarpeettomina pannuhuoneiden naulakoissa ja keskikaupungilla suksia kantava henkilö on todellinen nähtävyys. Lumisateiden läjähdellessä alas maan pinnalle pääosin räntänä, uhkaavat myös lastenhuoneiden ikkunat jäädä ilman koristeluita.

Lannistua ei silti saa. Jos silkkipaperiarkin ja sakset vaihtaa valkoiseen lankakerään ja virkkuukoukkuun, voi lumihiutaledokumentaatiota jatkaa muulla tavoin. Parin leudon talven aikana virkatut lumihiutalerekonstruaatiot riittävät todennäköisesti vasta hyvin pieneen lumikasaan, mutta ennen pitkää hiutaleita on jo muhkea keko. Sitten lumikinoksia muistuttavaan, monen talven hiutalesäiliönä toimivaan päiväpeittoon voikin aina iltahämärän laskeutuessa hautautua uneksimaan ulkona nenänpäitä kipristävistä pakkasilmoista.