ANTAUDU KESÄÄN!

 

Kesä on ihanaa aikaa. Valoisuuden lisääntyessä ja lämmön noustessa suomalaiset loikkivat kohti ulko-ovia ja uskaltavat olla olemassa syvemmin kuin synkkänä ja pimeänä talvena. Mieleen pulppuaa asioita, joita olisi mukava tehdä uudelleen, asioita joiden ajatteleminen saa onnelliseksi, asioita jotka juurruttavat meidät juuri tämän hetken äärelle. Niitä kutsutaan intohimoiksi.

 Vuodenaikojen valoisimpaan aikaan intohimo näyttäytyy siirtolapuutarhoihoissa olkihattuina ja hilpeisti virnuilevina variksenpelättiminä. Ankeille betoniparkkipaikoille juurtuu skeittilautojen kolina ja hyvin onnistuneiden temppujen jälkeiset huraa!-huudot. Tienpenkoille kohoaa paitsi tarhoista karanneita lupiineja, myös musiikkia rakastavia festariliftareita. Puistostakin voi havaita yhdellä silmyksellä  sekä sireenipuskaan maastoutuneen lintubongarin, että pitkin jalkapallokenttää konttaavan neliapiloiden metsästäjän.

 Kun ihminen on erityisen innostunut jostakin, kaikki eilisen murheet ja huomisen pelot katoavat. Keskittyminen venyy äärimmilleen ja tarpeeton maailma lähetetään muualle. Intohimo paitsi virkistää omaa mieltä, virkistää myös sitä seuraamaan päässeiden mieltä. Innokkuudella ja positiivisuudella on nimittäin tapana levitä hyvän viruksen lailla myös muihin kanssaeläjiin.

Onnentunteen saavuttaminen kesäaikaan ei pitäisikään olla kovin mutkikasta, mikäli vietät päiväsi ulkosalla. Pyri päivittäin aktiivisesti eksymään kolmen erilaisen intohimon äärelle ja nauttimaan siitä energiasta, mitä ne tuottavat ympäristöön. Omaa intohimoa on myös hyvä kierrättää yhteiseen käyttöön. Sen asemesta, että prässäät vuosisadan neliapilalöydöksen päiväkirjan väliin, jaa onnenkapineet niitä eniten tarvitseville lähimmäisille. Oman pihan lisäksi voit istuttaa runsaan ruusupuskan myös sellaiseen julkiseen tilaan, joka on lähtökohtaisesti ankea, ruma tai hylätty.