Pistä hyvä kiertoon

Jonkin aikaa sitten pääsin todistamaan tapausta, jossa lompakkonsa ja kännykkänsä kadottanut rahaton mies yritti päästä bussilla Helsingistä Turkuun. Me auton takaosassa istuvat emme tilanteesta tienneet ennen kuin kun miehen inttämiseen kiukustunut kuski kutsui paikalle vartijat. Lopulta bussi pääsi lähtemään aikataulustaan myöhässä, kyydissään kaikki muut paitsi krapulainen turkulaismies.
Salon kohdalla alkoi harmittamaan; miksen tarjoutunut maksamaan matkaa hikkailevalle miehelle kuskin kiivastelusta huolimatta?  Saattaahan sitä sattua kaikenlaista itse kullekin.

Myöhemmin purin sydäntäni tuttavalleni, joka kertoi saaneensa yllättävää apua kerran marketin kassalla: lompakko oli jäänyt vahingossa kotiin, mutta jonossa ollut nainen oli maksanut omasta pussistaan tuttavanikin ostokset. Tyttö oli kertonut saaneensa kerran vastaavaa apua itse, ja pyysi tuttavaa "pistämään palveluksen kiertoon".

Viimeaikaisten pörssiuutisten ja laskevien taloussuhdanteiden varjossa voi ensinäkemältä tuntua siltä että köyhyys uhkaa meitä kaikkia. Pelolle antautumisen sijaan kannattaa kuitenkin kääntää katse siihen mitä meillä tällä hetkellä on, ei pelkästään siihen mitä meillä ei ehkä tulevaisuudessa ole. Yksi hyvä köyhyyden (ja onnellisuudenkin) mittari on miettiä kumpaa köyhyys oikeastaan on: sitä ettei meillä ole varaa hankkia sitä mitä lehdessä mainostetaan, vai sitä ettei meillä ole varaa antaa sitä mitä tässä hetkessä joku muu tarvitsee.

Oma reseptini pelon ehkäisemiseen kuuluukin näin: laita hyvä kiertoon. Avaa ovi tuntemattomalle tai auta eksyksissä oleva turisti takaisin kartalle. Ja tartu edellä kerrottuun haasteeseen: maksa seuraavalla kerralla jonkun ateria, parkkimaksu, vessamaksu tai ruokakaupan ostokset, kun huomaat siihen mahdollisuuden.


Kolumni julkaistu Turun Sanomien Talous-liitteessä helmikuussa 2012